Juuri valimistunut opinnäytetyö osoittaa, että Samanarvoinen elämäni -valokuvanäyttelyyn valitut kuvat avaavat näyttelyvieraiden silmiä ja tuovat esille globaalin eriarvoisuuden. Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat Milja Elonen ja Sara Hermansson saivat marraskuussa 2022 valmiiksi tutkimuksensa Kartoitus valokuvanäyttelyn vaikutuksista näyttelyvieraisiin – Eriarvoisuutta vähentämässä. He valmistuvat sosionomeiksi keväällä vuoden vaihteessa.
Opinnäytetyössä Elonen ja Hermansson tarkastelivat erilaisia keinoja, joilla voi vaikuttaa eriarvoisuuteen ja sen vähentämiseen. Keinoja ovat esimerkiksi sympatia, empatia ja myötätunto.
‒ Eriarvoisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tasa-arvoiseen kohteluun. Eriarvoisuus voi ilmetä palkkaeroina, väkivaltaisena käytöksenä, vähemmistöryhmien muodostumisena ja kaltoinkohteluna tai jopa sotina, Elonen ja Hermansson kertovat.
Yhtenä osana tutkimusta oli Samanarvoinen elämäni -valokuvanäyttelyn nähneille suunnattu kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi kymmenen henkilöä. Suurin osa heistä oli nähnyt valokuvanäyttelyn verkossa.
Kyselyyn vastanneissa heräsi kiitollisuus heidän omaan tilanteeseensa. Muutama kertoi tiedostaneensa oman etuoikeutetun aseman. ”Eriarvoisuus on sattuman kauppaa”, totesi yksikin vieras. Vastaajat ilmaisivat olevansa surullisia maailmantilanteesta. Jotkut kokivat maailmantilanteen epäreiluna: ”Joskus mietin esim. kaupassa, miten epäreilulta tuntuu, kun itse voi ostaa melkein mitä tahansa ja joku toinen kassajonossa joutuu tarkkaan miettimään pienet ostoksensa.” Moni vastaaja koki empatiaa vähempiosaisia kohtaan. Vastaajat tiedostivat eriarvoisen tilanteen, mutta kokivat vaikeaksi puuttua siihen.
Elonen ja Hermansson muistuttivat, että empatian kokeminen ei välttämättä kuitenkaan tarkoita eriarvoisuutta vähentäviä tekoja:
‒ Tekojen taustalla on usein myötätunto, mutta sitä emme tutkimustulokissa havainneet.
Eräskin kyselyyn vastannut sanoi: ”Se (eriarvoisuus) on epäreilua, mutta yritän olla keskittymättä siihen liikaa”. Vastauksissa tuotiin esille laajasti erilaisiavähemmistöryhmiä, kuten vammaiset, pienituloiset ja etniset vähemmistöt. Vastaajat näkivät epätasa-arvon ilmentymisen laajana ilmiönä, ja pohtivat eriarvoisuutta monelta kannalta; niin läheltä kuin myös kaukaa. ”Tuntuu pahalta, että tässä maassa ja Euroopassa vielä on eriarvoisuutta. Kaikilla tasoilla, kuten rikkaiden ja köyhien, miesten ja naisten, vanhusten, vammaisten ja eri etnisyyksien välillä”.
Valokuvat herättävät tunteita katsojissa
Eräät kyselyyn vastanneet kokivat itsensä voimattomaksi maailmantilanteen edessä. Ongelmat ovat niin suuria ja laajoja, että maailmantilanteen muuttaminen nähtiin hyvin vaikeana. Eräs vastaaja kuvasi olevansa surullinen ja voimaton. Yksi vastaaja pohti sitä, miten eriarvoisuus on ihmisten itse aiheuttamaa. Hän koki, että paremmassa asemassa olevat ihmiset voisivat osaltaan poistaa epätasa-arvoisuutta, mutta eivät tee tarpeeksi asian eteen.
Elämän epäoikeudenmukaisuus aiheutti vastaajissa myös häpeää. Häpeä kumpusi siitä, miten itsellä on asiat hyvin, mutta kaikilla näin ei ole. Eriarvoisuus tiedostetaan, mutta siihen ei haluta keskittyä liikaa. Tämä hävettää ja tuntuu itsekkäältä. ”Alkoi hävettää omat huolenaiheet, kun toisilla asiat on paljon huonommin.” Tutkimukseen vastanneet kokivat häpeää lukiessaan valokuvanäyttelyssä heikommassa asemassa olevien ihmisten elämäntarinoista sekä nähdessään valokuvia, joissa olevat ihmiset olivat iloisia ja jopa onnellisia.
Valokuvanäyttely herätti katsojissaan monenlaisia tunteita, kuten häpeää, kiitollisuutta ja empatiaa. On mahdollista, että valokuvanäyttely on aiheuttanut näyttelyvieraissa myös myötätuntoisia tekoja. Näyttelyvieras on saattanut pitää ovea auki kävelykepin kanssa kulkevalle vanhukselle tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi tasa-arvoa edistävälle järjestölle. Toki ei ole varmuutta, mitä tutkimukseen vastanneet ovat valokuvanäyttelyn jälkeen tehneet; ovatko he muuttaneet esimerkiksi jotakin omassa arjessaan valokuvanäyttelyn myötä.
Tulosten myötä Elonen ja Hermansson totesivat, että kuvien katsominen vahvisti eriarvoisuuden tunnetta näyttelyvieraissa. Toisaalta he havaitsivat vastauksista ihmisten auttamisenhalun.
‒ Vastaajat olivat tietoisia omasta etuoikeudestaan ja jatkon kannalta voi vain toivoa, että myötätunnon heräämisen kautta ihmisten toimet epätasa-arvoa vastaan lisääntyvät. Tarkoitus ei ollut luoda näyttelyvieraille maailmantuskaa, vaan osoittaa, että pienilläkin teoilla on merkitystä.
